Erikoistumiskuulumisia 3
Blogin hiljaisuus kertoo omaa tarinaansa siitä, millaista erikoistujan arki on. Kauan kaivattu tauko on edessä, kun saan jouluna lomailla. Tosin erikoistujalle loma-ajat ovat mitä parhainta aikaa aloittaa kaikkia niitä vapaa-ajalla tehtäviä töitä; johtamisopintoja, lokikirjojen hallintaa, tutkielmaa, lopputentteihin opiskelemista. Aion kuitenkin pitää työmäärän rajallisena, jotta ehdin ihan oikeasti lomailemaankin ja viettämään aikaa perheen kanssa.
Tähän vuoteen on mahtunut paljon uutta opittavaa. Oppimiskäyrä on ollut viimeiset 1,5 vuotta eksponentiaalinen, ja nyt vasta ymmärrän kuinka vähän ymmärrän. Uutta tietoa tulee välillä jo korvistakin, ja saturaatiopiste lähestyy. Pieni hengähdystauko tulee todella tarpeeseen.
Laskeskelin, että parodontologian opettajana olen päässyt tekemään viimeisen vuoden aikana yli 150 väliarviota ja hoidon suunnittelua/ tutkimusta, ja yli 30 parodontologista leikkausta, tähän päälle kaikki omat potilaani, joita hoidan kahtena päivänä viikossa.
Omista potilastapauksista mieleenpainuvimpia ovat olleet implanttihoidot, sillä kokemukseni implantologiasta oli melko olematon ennen erikoistumista. Olen päässyt useisiin implanttileikkauksiin avustamaan, ja saanut joitain itsekin asentaa.
Peri-implantiittia on mielestäni ihan liikaa ja sen hoito on todella epävarmaa parhaasta hoidosta huolimatta. Melko usein ongelman siemen on kylvetty jo implantin asennuksessa, kun ei ole huomioitu pehmytkudoksen laatua tai implantti on väärässä kulmassa tai syvyydessä, potilas tupakoi tai on diabeetikko. Myös sementoidut rakenteet ja matalat implanttijatkeet on aika yleisiä näissä ongelmatapauksissa. Hoitolinjan valinta on mielestäni vaikeaa, yrittääkö saada uutta kiinnitystä biomateriaalien avulla tai tehdä poistavaa ja kiillottavaa hoitoa. Milloin olisi vain parasta poistaa koko implantti. Elimistön vaste saattaa tehdä sen, että biomateriaali ei toimi ja ollaan takaisin lähtöruudussa. Näitä pohtiessa on tänä vuonna tullut konsultoitua suuntaan jos toiseenkin.
Parodontiittipotilaiden kohdalla ikuisuusongelma on, että kaiken hoidon lähtökohtana on plakiton suu, ja miten siihen päästäisiin kun hampaita on harjattu väärin 30 vuotta edeltävästi. Väliharjat tulevat mukaan kun minä niistä paasaan, mutta puolen vuoden kohdalla ne käyvät suussa kerran viikossa jos silloinkaan. Monelle suun hoidon esteenä on masennus. Yllättävän monella potilaalla on mielialalääkkeitä, jotka kaiken lisäksi kuivattavat suuta. Erikoistujalla alkaa välillä keinot loppua kesken, kun plakkivärit, harjausopetukset ja motivoivat keskustelut on toistuvasti jo käyty läpi. Suun hoito ei onnistu ilman elämäntapojen muutosta.
Tupakointi on toinen parodontologin haaste. Potilaalla on usein niin suuret defenssit päällä, ettei koko aiheen puheeksiottaminen ole helppoa ja keskustelu tyssää alkuunsa. Tosikonkarit ovat kokeilleet lääkehoidonkin jo monta kertaa ja ovat päättäneet mennä röökiaski taskussa hautaan saakka. Tosin- kolme heavy smoker-potialastani lopetti tänä vuonna, ja olen heidän puolestaan superiloinen, yksi Champixin avulla, ja kaksi silkasta tahdonvoimasta. Tämä luo toivoa myös erikoistuvalle, kun puhuu samoista asioista viikosta toiseen. Kuulin vastikään, että kesästä alkaen on Champixissa ollut saatavuusongelmasta, jonka pitäisi ilmeisesti päättyä maaliskuussa 2022.
Pääsin tänä syksynä tutustumaan myös iensiirteiden maailmaan, mikä onkin parodontologiassa trendikästä etenkin maailmalla, sillä esteettisiä ienmuovauksia tehdään paljon. Hauraan sidekudossiirteen ottaminen suulaesta onnistuu jo, ja pienen pienellä langalla (6-0) taiteilu on saanut minut harkitsemaan uusien luuppien ostamista. Iensiirreleikkaukset ovat teknisesti todella haastavia, mutta mielenkiintoisia. Paranemistulokset näissä on olleet hienoja.
Marraskuussa pääsin tekemään juurihoitoa mikroskoopilla, mikä oli uusi kokemus, josta innostuin. Lisäksi pääsin skannamaan ja jyrsimään kruunun, mikä on monella vastaanotolla arkipäivää, mutta minulle uusi työväline. Tein purennan korotuksen ruiskutekniikalla teknikon vahauksen perusteella, ja sekin onnistui mielestäni hyvin.
Koulutuksista mieleeni on jäänyt etenkin oman luennon valmistelu, sillä sain pitää hoitajille ja hygienisteille suunnatun luennon (Denstal) diabeteksesta Hammaslääkäripäivien yhteydessä. Luento oli koko iltapäivän, ja sen valmisteluun kului tunti jos toinenkin. Luennon valmistelu oli hieno oppimisprosessi, ja arvostan enemmän jatkossa muita hyvin valmisteltuja luentoja, sillä tiedän miten iso työ niiden tekemisessä on ollut. Pääsin syventämään tietouttani diabeteksesta lukemalla eri lähteitä, ja suhtaudun nyt hieman joustavammalla tavalla diabeetikoiden hoitoon, mm. verensokereiden tavoitteet voivat olla hyvin vaihtelevia eri potilailla.
Parodontologian jaoston 61-vuotisjuhlasymposium oli elokuussa hybriditapahtumana Helsingissä, ja luennoitsijoina oli huippuja alan konkareita useasta eri maasta. Densplyn järjestämä implanttiviikonloppu Vanajanlinnassa muiden Suomen erikoistuvien kanssa lokakuussa oli hyvä verkostoitumistapahtuma, ja valon pilkahdus koronakurjuuden keskelle. Marraskuussa Mario Berettan kurssilla pääsin possun leuoilla harjaannuttamaan taitojani luunkorvaustekniikoissa.
Kurssitapaamisessa Tampereella marraskuussa pääsin näkemään parisenkymmentä kurssikaveriani. Valmistuimme hammaslääkäreiksi toukokuussa 2013, ja 8,5 vuotta on mennyt hujauksessa. Moni on erikoistunut tai erikoistumassa, ja suurimmalle osalle on tullut jälkikasvua. Tunnelma monen vuodenkin jälkeen oli rento ja välitön ja tapaamisesta jäi lämpöä sydämeen pitkäksi aikaa. Opiskeluaikaisten ystävien kanssa koettu tulee aina yhdistämään ja tukemaan meitä. Saimme lisäksi kuulla koko päivän säteilysuojelukoulutusta, sillä kurssillani on kolme suuradiologia.
Ihana työyhteisö on ollut ilo ja tuki, ja olen tyytyväinen ettei tarvitse yksinään kotona etätöissä kykkiä. Saatiin viettää viime keväänä valmistuneiden valmistujaisiakin lokakuussa ja nostamaan jalalla koreasti koronapassin voimalla. Opiskelijoiden opettaminen on antoisaa, ajoittain vaikeaa ja usein hyvin kiireistä. Välillä harmittaa, etten voi antaa kaikkea energiaa ja aikaani opettajana, kun yritän sumplia omien potilaiden ja usean kandin asioita. Mielestäni parodontologeja tarvittaisiin äkkiä lisää perusopetukseen.
Erikoistumisaika on ehkä koronapandemiankin johdosta alkanut tuntua yhdeltä pitkältä pötköltä, jossa ei loppua näy. Lokikirjoja täyttämällä ja yksi projekti kerrallaan alkaa kuitenkin hahmottaa, että eteenpäin mennään ja valmistuminen häämöttää noin 2023-2024. Ensi vuonna on luvassa asennettujen implanttien proteettisia hoitoja (sivuaineeni on protetiikka) ja toivottavasti saan suuren osan potilaista valmiiksi ennen kuin minun olisi tarkoitus siirtyä viimeiseen palvelujaksoon keskussairaalaan. Sairaalajakso on kaikille erikoistuville pakollinen, ja usein sairaalapaikkaa joutuu odottamaan. Lisäksi on aika alkaa tarttua härkää sarvista ja viemään teoriaopintojen projekteja eteenpäin (tietää iltoja tietokoneen äärellä...huh). Kesäkuussa 2022 olen menossa (jos korona suo) Europerioon Tanskaan, ja toivon saavani sieltä taas uutta kipinää ja oppia. En ole ollut ulkomailla sitten tämän blogin alun, 3/2020.
Haluaisin kiittää kaikkia lukijoita, potilaita, työkavereita, ohjaajia, yliopiston henkilökuntaa, opiskelijoita ja erikoistujaystäviä. Suuri kiitos etenkin kotijoukoille, jotka mahdollistavat jatko-opiskeluajan ja mielenterveyden säilymisen kaiken puristuksen keskellä. Toivotan kaikille lukijoille rauhallista joulunaikaa ja toiveikkuutta vuoteen 2022!