Hammashoitopelko on yleinen haaste

Hammashoitopelko on päivittäinen haaste henkilökunnalle ja potilaille. Omassa työssäni arvioisin, että ainakin puolella potilaistani on jonkin asteista ahdistusta tai pelkoa vastaanotolle tullessa. Suurin osa pelkopotilaista pystyy ainakin ajan kanssa ylittämään pelkonsa, mutta joillekin pelko saattaa aiheuttaa niin totaalisen esteen hammashoidolle, että hampaat jäävät hoitamatta. Tästä voi seurata pahimmillaan yleistynyt hammasperäinen henkeä uhkaava ja sairaalahoitoa vaativa infektio. Lasten hammashoidossa haastavinta on lapsen pelon hoito. Lapsuudessa alkanut hammashoitopelko voi muuttua, hiipua tai voimistua kasvun myötä. Moni aikuinen pelkopotilaani kuvailee pelkonsa alkaneen lapsuuden kokemuksista.

 Tutkimuksen mukaan lapsen hammashoitopelko on voimakkaasti yhteydessä muiden perheenjäsenten hammashoitopelkoon, ja joka kolmannella lapsella on hammashoitopelkoa. Pelkoon vaikuttaa myös lapsen persoonallisuus ja hammashoitokokemukset. Hammashoitopelkoa esiintyy todennäköisemmin, mitä pienempänä lapsen hampaita joudutaan paikkaamaan tai poistamaan: pelko liittyy etenkin toimenpiteisiin, mutta myös yleisesti hoitolassa käymiseen ja kivun kokemukseen.

 Pelon siirtyminen vanhemmalta lapselle ei ole tietoista, eikä vanhempi välttämättä tunnista lapsen pelkoa. Lapsen ja nuoren hammashoitopelon tunnistaminen olisi tärkeää, sillä pelko saattaa lisätä hampaiden hoitamattomuutta. Etenkin tytöillä on riski voimakkaalle hammashoitopelolle teini-iässä. Hammashoitopelkoisilla suun terveyteen liittyvä koettu elämänlaatu on heikompi kuin ei-pelkäävillä. 

Nuorin pelkopotilaani oli muistaakseni 2-vuotias, joka oli loukannut maitohampaansa niin pahasti, että se päädyttiin poistamaan esilääkityksessä äidin sylissä. Alle 3-vuotiaiden hammashoitoa joudutaan usein tekemään yleisanestesiassa sairaalassa, koska hyvin pienen lapsen yhteistyökyky ei useimmiten riitä tavanomaiseen toteutukseen, eikä esilääkkeen antaminen vastaanotolla aina onnistu. Toisaalta olen myös poistanut reikiintyneen maitohampaan pieneltä ihmiseltä, joka hymyssä suin marssi hoitotuoliin ja läväytti suunsa auki luottavaisesti.

On todella ikävää, kun pienellä lapsella on maitohampaissa reikiintymistä. Suurin osa lapsista on hyvähampaisia, mutta hammassairauksilla tapana kumuloitua tietyille yksilöille. Saman perheen kaikilla lapsilla saattaa olla paljon reikiä, syödään karkkia päivittäin, eivätkä vanhemmat harjaa lastensa hampaita. Saman perheen kaikki lapset ovat saattaneet joutua nukutushammashoitoon ja pahimmillaan vanhemmat ajattelevat sen olevan normaalia lapsen tai yhteiskunnan kannalta.

Olen kuullut, kun lapsi ja vanhempi poistuvat vastaanotolta: "ensi kerralla sitten revitään hammas" tai " seuraavalla kerralla pitää sitten pistää piikki ja porata". Ei kauheasti auta luottavaisen suhteen luomisessa, jos käytetään tällaisia kielikuvia. Meille opetettiin hammaslääkärikoulutuksessa, miten lapsille puhutaan leikin kautta hammashoidosta: "hammas pestään", "hammas pistetään nukkumaan", "poistetaan hammaspeikkoja, ja vedetään niitä hännästä" - pyritään välttämään negativiisia ja voimakaita sanoja, joita lapsi ei ymmärrä. 

Hammashoitopelkoa voidaan hallita ja pelosta voi myös oppia pois. Lapsen ensimmäinen toimenpide saattaa olla hyvin jännittävä, ja sitä kohti voidaan totutella pikkuhiljaa. Esimerkiksi ennen ensimmäistä paikkauskäyntiä voidaan tutustua rauhassa hoitotuoliin ja muutamiin välineisiin, joita lapsi saa kokeilla: "tell, show, do", eli esim. kerrotaan mihin käytetään ilmapuustia, puhallellaan kädelle ilmaa, ja sitten vasta puhalletaan hampaaseen. Ensimäisellä kerralla se saattaa olla tarpeeksi, toisella kerralla tehdään hampaan puhdistus tahnalla ja kolmannella päästään paikkaushoitoon. Henkilökunta ja huone pysyvät samana ja tuttuna. Hammasta poratessa lasketaan ääneen esim. kymmeneen ja sitten pidetään tauko jne. Lapsilla ja aikuisilla toimii myös käsimerkki: kättä heilauttamalla saa tauon, jolloin instrumentit otetaan pois suusta.

Hammashoitopelko lisää hoitokustannuksia terveydenhuollossa: hampaiden terveys huonontuu ja hoito monimutkaistuu johtuen toimenpiteiden vaativuudesta ja pelon hallinnan vaativuudesta. Esimerkiksi lasten nukutushammashoito on verovaroin kustannettua, ja vaatii henkilökuntaan hoitavan hammaslääkärin lisäksi anestesialääkärin, anestesiahoitajan ja hammashoitajan työpanosta. Lisäksi vanhemmat jäävät töistä pois tämän vuoksi ja leikkaussali on pitkään varattuna. Esilääkityksessä ramppaaminen saattaa tulla kustannuksiltaan vielä kalliimmaksi, mikäli käyntejä tarvitaan yli kolme. Osa jo alle kouluikäisistä lapsista päätyy nukutushammashoitoon toistuvasti, ja jättää sovitut jälkikontrolli väliin. 

Lapset on tärkeä saada tulemaan vastaanotolle säännöllisesti, jotta vältyttäisiin turhilta yleisterveyteen kajoavilta esilääkityksiltä tai nukutushoidolta. Saataisiin hoidon tarve ja suun terveyden ongelmat kiinni jo varhain. Neuvola-asetuksen mukaiset suun tarkastukset ovat pakollisia, ja hammashoidon henkilökunnalla on velvollisuus tehdä tarvittaessa lastensuojeluilmoitus jos lapsi jättää toistuvasti tulematta käynnille tai suun kunto on aivan järkyttävä.

Aikuispotilaan tullessa hammashoitoon pelko tulee ottaa puheeksi ja kirjata. Asiasta saattaa löytyä potilaan hoitokertomuksesta jo aiempia mainintoja. Aikuispotilailla pelkoa tulee epäillä, jos aiempi hammashoito on rikkonaista ja päivystyspainotteista. Usein eniten pelkäävillä hampaat ovat huonoimmassa kunnossa- defenssit iskevät päälle, ja suun terveyttä ei ajatella ennen kuin särky pakottaa vastaanotolle. Kerran eräs päivystyspotilaani oli syönyt moninkertaisen yliannostuksen särkylääkettä, koska yritti vain sinnitellä voimakkaan kivun kanssa kotona ja pelkäsi niin paljon. Hammaslääkärin työssä on tavallista nähdä ison raavaan miehen pelkäävän niin paljon, että pyörtyy. 

Aikuispotilaalle hyvä pikakartoitus hammashoitopelkoon on MDAS (modified dental anxiety scale HUMPHRIS GM, MORRISON T and LINDSAY SJE (1995) 'The Modified Dental Anxiety Scale: Validation and United Kingdom Norms' Community Dental Health, 12, 143-150.). 

Jo pelkästään pelon puheeksi ottaminen esimerkiksi tällaisen kaavakkeen tai keskustelun avulla vähentää ahdistusta hoitoon tullessa. Pelkoa piilotellaan ja sitä hävetään- turhaan. Rauhoitan potilailastani kertomalla, että pelko on ymmärrettävää, hyväksyttyä ja hyvin yleistä. Joillain pelko ilmenee hermostuneena naureskeluna ja vitsailuna. Muistan eräänkin miehen, jota en meinannut millään saada lopettamaan papattamista ja vitsien heittelyä, jotta olisin päässyt tutkimaan suuta. Toisilla pelko tulee ilmi aggression kautta, esim. eräs keski-ikäinen naispotilaani haukkui aiemmat hammaslääkärit suohon heti, kun astui ensimmäisen kerran hoitohuoneeseen ja tuhahti: "minuun ei sitten ***** kosketa pitkällä tikullakaan ennen kuin on annettu tuhat puudutuspiikkiä". 

Pelkopotilaiden hoitaminen on erittäin kuormittavaa. Kaikkein väsynein töistä tullessa olen niinä päivinä, kun vastaanotolle on sattunut useampia haastavia pelkopotilaita. Pelkopotilaan kanssa vaaditaan psykologisia taitoja, joita ei meidän koulutuksessa ole laajalti annettu, vaan niitä on oppinut työssä. Pohdin joskus lasten hammashoitoon erikoistumista, mutta olen todennut urani aikana, että se on täysin aliarvostettua ja äärimmäisen rankkaa työtä. Itse lapsen hampaan poistaminen tai paikkaaminen on vain temppu- varsinainen peli käydään psykologis-sosiaalisesti lapsen ja vanhemman kanssa. 

Tutkimuksissa aikuisten hammashoitopelon esiintyvyys on 4-30%.  Kognitiivinen käyttäytymisterapeuttinen intervetio on todettu tehokkaaksi vähentämään voimakasta hammashoitopelkoa. Siinä pyritään luomaan luottamuksellinen potilas-lääkärisuhde, tutkimaan negatiivisia tunteita ja vähitellen altistamaan pelkoa provosoivalle asialle. Muistan omilta opiskeluajoilta, kun YTHS:llä oli tutkimus hammashoitopelon ryhmäterapiasta, jolla myös saatiin lupaavia tuloksia. Yksittäisen pelkopotilaan kohdalla vaadittaisiin aikaa keskustelulle ja pikkuhiljaa etenemiselle. Hoitokäynnillä ylimääräistä aikaa ei kuitenkaan yleensä ole ja aikataulut pukkaavat päälle. 

Työpaikallani oli vähän ennen koronapandempiaa ensiapukoulutus, jossa hyödynnettiin 3D-laseja. Pääsin ensi kertaa kokeilemaan virtuaalilaseja, ja olin ihmeissäni miten toden tuntuista oli sattua ensimmäisenä kolaripaikalle tai löytää tajuton ihminen. Totesin, että tämähän olisi loistava työkalu hammashoitopelon hallintaan. 3D- lasit ovat jo käytössä joissain paikoissa, ja tutkimuksessa sillä on ollut vaikutusta ainakin lapsipotilaiden kokemaan pelkoon. Tässä tutkimuksessa potilaat, jotka katselivat rentouttavaa rantamaisemaa hammashoidon aikana saivat paremmin rentouduttua, kuin ilman laseja olleet tai kaupunkimaisemaa kastelleet. Ajattelisin, että 3D-laseja voisi hyödyntää sekä hammashoitoon totuttelussa (mentaaliharjoittelua), että rentoutumisessa. Potilas voisi katsella itselle mieluisia maisemavideoita jo odotusaulassa ja sitten itse toimenpiteen aikana.

Keskustelulla, pelon sanoittamisella ja toimenpiteen aikana huolellisella kivun hallinnalla (puuduttamisella) päästään useimmiten hyvin etenemään. Joskus pelko vaatii askeleen enemmän ja potilas tarvitsee sedaatiota. Vastaanotolla yleisimpiä pelonhallintakeinoja ovat ilokaasu ja esilääke. Ilokaasu on typpioksiduulia, samaa maskin kautta annettavaa kaasua kuin synnytyksessä, ja sitä saa antaa koulutuksen saanut hammaslääkäri. Ilokaasuhoito on melko turvallista ja ilokaasun vaikutus loppuu nopeasti. Ilokaasu rentouttaa ja tekee epämiellyttävän kokemuksen siedettäväksi, myös lumevaikutus on olemassa. 

Esilääkityksenä käytetään useimmiten midatsolaamia tai diatsepaamia. Sairaalassa annetaan myös suonensisäisesti rauhoittavaa ns. humautushoitoa. Tyypillisesti esim. lapsipotilas saa nestemäistä midatsolaamia tyhjään vatsaan mehuun sekoitettuna 20-30 min ennen toimenpidettä. Rauhoittava voidaan myös antaa kahdesti, ensin illalla nukkumaan mennessä, ja toinen aamulla ennen toimenpidettä. Midatsolaamin vaikutus- ja poistumisaika on huomattavasti kuin diatsepaamilla. Sedaatiossa pitää aina olla saattaja mukana ja lapsen paino tulee tarkistaa. Meillä esilääkitystä vaativat lapsipotilaat hoitaa lasten hammashoidon erikoishammaslääkäri. Esilääke tekee olon raukeaksi ja vähentää jännitystä, ja toimii yleensä tarkoituksen mukaisesti.

Aikuisten nukutushammashoitoa tehdään hyvin rajoitetusti julkisin verovaroin- lähinnä yleisterveydellisin syin esim. kehitysvammaisille potilaille. Yksityisellä nukutushammashoitoa tehdään monin paikoin, mutta se on kallista (n. 400€/ tunti + toimenpiteiden hinta). Nukutushammashoitoon liittyy aina yleisterveydellisiä riskejä ja hammashoito on rajoitetumpaa, joten siihen ei tule lähteä ennen kuin muut vaihtoehdot on kokeiltu. Nukutushammashoito ei ole mahdollista silloin, kun riskit ylittävät saavutetun hyödyn. Potilas voi tulla vastaanotolle vaatien nukutushammashoitoon pääsyä pelon vuoksi, mutta se ei yleensä täytä julkisen puolen kriteerejä. Voi olla, ettei hän aina edes halua kokeilla muita pelonhallintakeinoja, ja silloin ohjaan yksityiselle anestesiahoitoon (jos on varaa). 

Nukutuksessa ei ole mahdollista tehdä kaikkia hammashoidon toimenpiteitä: esimerkiksi juurihoito tai hammasproteesien valmistus eivät onnistu nukutuksessa. Useimmiten nukutuksessa valitaan paljon hoitoa vaativaan suuhun radikaalimpi hoitolinja, ja hampaita poistetaan herkemmin. Toisaalta on hyvä, jos räjähtämäisillään oleva karies ja parodontiitti saadaan edes näin jotenkin hallintaan.

Kaikkein palkitsevimpia on hoitaa potilaita, jotka ovat käyneet tutussa hoidossa niin kauan, että pelosta on päästy yli. On joku jopa sanonut meillä käytyään "parantuneensa hammashoitopelosta", mistä voi olla iloinen ja ylpeä.