Eräässä konferenssissa
Sain joitain vuosia sitten eräältä erikoishammaslääkäriltä vinkin, että jos haluaisin päästä erikoistumaan, voisi olla hyvä liittyä parodontologian jaostoon, pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen jaostoon, käydä paljon kursseilla ja osallistua joihinkin alan ulkomaisiin kongressiin.
Käytyäni jo vuosia kotimaan kursseilla päätin panostaa aikaa ja rahaa ja ilmoittauduin viime keväällä Osteology 2019 Symposiumiin Barcelonassa. Olin silloin vielä äitiyslomalla. Aviomies ja silloin 11kk:n ikäinen vielä imettämäni vauva lähtivät seuraksi. Kongressi oli silmiä avaava kokemus: miten paljon maailmassa on samasta aiheesta innostuneita hammaslääkärietä, miten paljon rahaa pyörii implanttien ja biomateriaalien ympärillä, ja miten hienoa työtä tehdään alan gurujen vastaanotoilla. Workshopissa pääsin harjoittelemaan hands-on ikenien alueen pienkirurgiaa ja implantointia. Olin haltioissani.
Tänä keväänä päätin taas panostaa ja osallistua Perio Master Clinic-konferenssiin 6.-7.maaliskuuta Dublinissa. Järjestäjänä EFP, Euroopan parodontologian jaosto. Tällä kertaa päätin lähteä reissuun yksin; rahallisista syistä ja siksi että perheenäitinä on ihan mukava olla välillä yksinkin. Olin innoissani ilmoittautunut myös yhden alan ehdottoman gurun, prof.Giovanni Zucchellin workshopiin.
Kuinkas sitten kävi?
Ensimmäinen viesti organisaatiolta liittyen koronavirukseen tuli helmikuun lopulla. Sen jälkeen useamman kerran viikossa tuli päivitys liittyen koronavirustilanteeseen ja perutaanko konferenssi. Vielä lähtöpäivänä tuli varmistus, että konferenssi voidaan järjestään.
Lentokoneessa Dubliniin mennessä vain kahdella matkustajalla oli maski. Workshopin kanssa kävi huonosti. Italialaiset luennoitsijat eivät päässeet osallistumaan. Jo tuolloin koronatilanne oli Italiassa kärjistynyt ja matkustamista ei sieltä suositeltu. Irlannissa oli tuolla viikolla vasta kaksi todettua koronatapausta ja Suomessakin alle 10. Workshopiin oli kutsuttu vieraileva luennoitsija prof.Peter Windisch Unkarista, mutta kävikin lopulta niin, että hands-on-osuuteen tarvittavia porsaan leukojakaan ei saatu (tuntemattomasta syystä).
Itse konferenssi toteutui niin, että noin puolet luennoista oli etänä, ja myös osallistujilla oli halutessaan mahdollisuus katsoa luentoja etänä. Organisaatio lupasi huolehtia, että paikan päällä kiinnitetään erityistä huomiota hygieniaan. Luennot ja skype-sessiot toimivat pääasiassa hienosti myös etänä, ja muutaman päivän varoitusajalla tämän kaltainen digiloikka oli valtava ponnistus.
Tämän hetkisen tiedon perusteella koko konferenssi olisi todennäköisesti peruttu tai ainakin moni asia olisi järjestetty toisin. Osallistujia oli paikanpäällä yli 600hlö yli 40 maasta. Luentosali oli huonosti ilmastoitu. Vessoissa ei ollut käsipaperia vaan käsienkuivain, joka varmasti lennättää pöpöjä sinne tänne. Ruokailu tapahtui noutopöydästä, jonka päälle joku saattaa yskiä ja tarttua yhteisiin ottimiin. Onneksi käsidesiä tarjottiin kiitettävisti.
Kaiken kaikkiaan konfasta jäi paljon uutta oppia ja google driven täydeltä kuvia ja videoita. Oli mahtava päästä verkostoitumaan etenkin kotimaan parodontologian ihmisten kanssa. Workshopin peruuntuminen oli iso harmi. Parasta oli olla pitkästä aikaa yksin omien mielenkiinnon kohteiden ja haaveiden äärellä. Sain yksin ajatusteni kanssa myös vaeltaa 7 km rantapolkua Braysta Greystonesiin.
Kotiin palasimme kukin omiin töihimme. 5 päivää sen jälkeen tuli ohjeistus kaikille ulkomailta tulleille jäädä 14 vrk:n kotikaranteeniin. Siitä muutaman päivän jälkeen Suomi siirtyi poikkeusoloihin ja kiireetöntä hammashoitoa alettiin omassa työpaikassani ajaa alas. Miten nopea muutos globaalista konferenssista maailman sulkeutumiseen. Tällä hetkellä arvioidaan, että 2,5 miljardin ihmisen elämä on rajoittunut pandemian vuoksi.
Miltä tulevaisuuden konferenssit näyttää?
Uskon, että matkustelu tulee vähenemään koronapandemian jälkeen joksikin aikaa. Etäyhteydet on nyt testattu ja todettu oppimisen sujuvan niinkin. Jo nyt on ilmestynyt webinaareja kuin sieniä sateella. Verkostoituminen on hankalaa ilman paikan päällä olemista. Seuraava konferenssi, jota odotan innolla on Europerio 10 toukokuussa 2021 Kööpenhaminassa. Saa nähdä miltä maailma silloin näyttää.
Panostus koulutuksiin ja työssä kertynyt kokemus palkittiin vuodenvaihteessa kun sain Turun yliopiston opinto-oikeuden erikoishammaslääkärikoulutukseen (mikä ei ollut ihan helppo nakki, voin sanoa). Jos tätäkoronapandemiaa ei olisi tullut, olisin ylihuomenna aloittanut varsinaisen kolmevuotisen erikoistumisen ja 6kk:n koejakson. Saan vain toivoa, että erikoistuminen alkaisi edes syksyllä ja pääsisin eteenpäin erikoistumishaaveeni kanssa ja ehkä totetuttamaan konferenssissa opittuja asioita. Nyt olen vuosilomalla ja keittelen perheelle nakkisoppaa kuin Justin Trudeau konsanaan.