Mikä parodontiitti?
Tällä viikolla olen haaveillut elämästä koronan jälkeen, ja kävin vuosilomalta töissä piipahtamassa ja harjoittelin webinaarin tahdissa omenan leikkelyä (limakakalvosiirteen ottamista). Työkavereita ja potilastyötä on ikävä. Hammashoitolassa tehdään jo kuumeisesti suunnitelmia siitä, miten valtavaa potilaspainetta tullaan purkamaan jahka pandemia helpottaa. Olen myös etänä mentoroinut opiskelijoita, mikä on todella mukavaa varsinkin nyt, kun heidänkin opintonsa ovat siirtyneet etäopinnoiksi. Sain tällä viikolla tietää, että erikoitumiseni alku siirtyy ainakin elokuulle. Harmittaa, mutta onneksi parodontologiaa voi jo opiskella etänä webinaarien avulla.
Parodontiitti
Parodontiitti on ollut viime aikoina useasti esillä mediassa. Tällä viikolla Helsingin Sanomat (7.4.2020) haastatteli EHL, LL, Tanja Ketola-Kinnulaa aiheesta. Juttu on hyvin havainnollisesti kirjoitettu ja siinä avataan myös hienosti, miksi suomalaisten suun terveys on huonommassa jamassa, kuin 90-luvulle tultaessa. Kävin joitain vuosia sitten Suulääkäri-nimisen koulutuskokonaisuuden, jossa mm. EHL, LL Ketola-Kinnula luennoi. Arvostan suuresti hänen kattavaa tietämystään suusairauksien ja yleisterveyden yhteyksistä.
Parodontiitti on lempiaiheeni puhuttaessa suun sairauksista. Sen diagnosointi ja hoito Suomessa on vielä monin paikoin puutteellista huolimatta kansallisesta Käypä Hoito-suosituksesta. Hoidan paljon parodontiittipotilaita, ja hyvin usein diagnoosi tulee potilaalle täytenä yllätyksenä, vaikka olisi käynyt vuosia säännöllisesti hammashoidossa. Tämä on valitettavaa ja surullista. Hammaslääkärin tutkimukseen kuuluu ientaskujen mittaaminen ja löydösten kirjaaminen, sekä ienverenvuodon rekisteröiminen.
- Tutkimuksessa hammaslääkäri kuljettaa ientaskumittaria hampaan ja ikenen välissä ja rekisteröi yli 4mm:n syvät ientaskut, sekä ienverenvuotopisteet. Tutkimuksen ei tulisi olla kivulias. Ienverenvuoto kertoo tulehduksen laajuudesta: esim. jos 95% ikenistä vuotaa verta, vastaa se noin kahden kämmenen kokoista aluetta avointa haavapintaa. Ikenistä voi myös tulla märkävuotoa. Hammaslääkäri yhdistää anamneesin, kliinisen tutkimuksen ja röntgenkuvien antaman tiedon ja muodostaa diagnoosin.
Miten parodontiitti syntyy?
Parodontiitti kehittyy plakista, eli bakteereista, ja elimistön yksilöllisestä tulehdusvasteesta. Mm. tupakointi ja hoitamaton diabetes lisäävät riskiä parodontiitille. Eri patogeeneillä on erilainen virulenssi, eli tauti kehittyy nopeammin jos suussa lymyää ärhäköitä bakteereita.
Ensin kehittyy tulehdus vain ikeneen (ientulehdus), mutta tulehduksen jatkuessa alkaa kiinnitykudoksen tuhoutuminen. Ikenen sisälle muodostuu bakteerin täyttämä "tasku", haavainen ja tulehtunut alue. Parodontiitti on useimmiten oireeton, mistä johtuen potilas ei välttämättä tunnista sairautta ja hakeudu hoitoon ajoissa. Esimerkiksi pahan hajuisen hengityksen taustalla voi olla parodontiitti. Ensioire saattaa myös olla hampaan heiluminen tai asentomuutos, jolloin luuta on saattanut tuhoutua paljonkin.
"Suussa on vuosikausia kahden kämmenen kokoinen avohaava täynnä likaa ."
Miksi parodonttiia pitää hoitaa?
Hoitamattomana parodontiitti johtaa hampaattomuuteen. Sairaus aiheuttaa koko elimistölle kuormitusta matala-asteisen tulehduksen kautta. Sillä on monia vaikutuksia yleisterveyteen, mm. diabetespotilaan verensokeriarvoihin, verisuonten kalkkeutumiseen ja infarktiriskiin. Hoitamaton parodontiitti on este keinonivelleikkaukselle, ja esim. syöpähoidot saattavat viivästyä jos suu ei ole kunnossa.
Esimerkiksi tässä röntgenkuvassa vihreä nuoli kuvaa sitä, missä leukaluun taso on joskus ollut, ja punainen sitä missä luuraja kulkee nyt. Hampaassa luutuesta on 50% tuhoutunut parodontiitin vuoksi. Lisäksi hampaassa on tulehdusta furkaatiossa, eli tulehdus on edennyt juurten väliin.
Moni varmasti tunnistaa ajatuksen, että hampaiden menetys kuuluu väistämättä vanhenemiseen. Parodontiitin hoidolla pyritään pysäyttämään sairauden eteneminen ja vähentämään suun tulehdusta. Parodontiitti on krooninen sairaus, mikä tarkoittaa sitä, että parodontiittipotilaalla on aina lisääntynyt riski etenevälle luukadolle. Siksi parodontiittipotilaalla pitää olla aina ylläpitohoitokäynti varattuna, ja tutkimus tehdä säännöllisesti. Olen hyvin huolissani parodontiittipotilaista koronakriisin keskellä, kun hoitoajat tulevat väistämättä venymään.
Miten parodontiittia hoidetaan?
Parodontiitin perushoidossa pyritään saamaan ientaskut umpeutumaan poistamalla ientaskuista bakteeria (hammaskiveä) ja tulehduskudosta, ja silottamalla bakteereille otollisia kiinnityskohtia esim. huonoja paikkojen saumoja. Tätä kutsutaan anti-infektiiviseksi hoidoksi ja sen toteuttaminen vaatii useimmiten 2-3 hoitokäyntiä. Puhdistuksessa käytetään ultraäänilaitetta ja käsi-instrumentteja, tarvittaessa puudutetaan. Potilaan kanssa harjoitellaan mahdollisimman tehokas omahoito oikeilla välineillä. Tupakointi pyritään katkaisemaan. Diabetespotilaan verensokeriarvot olisi hyvä tarkistaa ja tarvittaessa ohjata lääkärille.
Ikenet tarkistetaan 6-8 viikkoa perushoidon jälkeen. Onnistuneella hoidolla pyritään saamaan taskut kasvamaan umpeen ja verenvuoto prosentuaalisesti huomattavasti vähenemään. Terveessä suussa ei ole verenvuotoa (≤10 %), eikä yli 4 mm:n ientaskuja.
Perushoitojakson jälkeen saatetaan jatkaa mm. purennan hoidolla, mikrobinäytteen ja antibioottihoidon muodossa, tai leikkaushoidolla. Joskus todetaan joidenkin hampaiden poistamisen olevan välttämätöntä. Potilaan omalla toiminnalla on merkittävä vaikutus hoidon onnistumiseen ja hoitovaihtoihin.
Jokaiselle potilaalle määritellään yksilöllinen käyntiväli, usein alkuun 3-6 kuukauden välein.
Ylläpitohoidon suorittaa usein suuhygienisti. Leikkaushoidon suorittaa useimmiten erikoishammaslääkäri.
Istuin taannoin terveyskeskuksemme yleislääkäreiden kanssa kokouksessa, ja kysyin kuinka moni heistä tietää mikä parodontiitti on. Onnekseni noin puolet nosti kättä. Huolissani olen silti siitä, miten huonosti yleislääkärikoulutukseen kuuluu suun sairauksien tuntemusta (yhteensä oliko se 6 tuntia?). On surullista, että historian käänteissä hammaslääketiede on pysynyt erillään muusta lääkärikoulutuksesta. Sanoohan sen jo maalaisjärkikin, että suu ei ole erillinen elin ihmisestä siinä missä silmä tai polvinivelkään. Silti kaikki silmälääkärit, ortopedit, korvalääkärit, käsikirurgit jne. ovat opiskelleet kattavat yleislääketieteen opinnot. Haluaisin nähdä suulääketieteen erikoisalan muiden lääketieteen erikoisalojen joukossa.
Ilokseni on viime vuosina vastaanotolleni tullut muutamia potilaita, jotka ovat erikseen pyytäneet ientaskujen mittausta ja kertoneet lukeneensa parodontiitista. Tietämyksen lisääntyessä hoito saadaan aloitettua ajoissa ja hampaiden menetys vältetään. Potilaan yleisvointi ja matala-asteinen tulehdus paranee.