Viisuri: evoluution jäänne

Vastaanotolleni on sattunut töihin palattuani paljon akuutteja ja puoliakuutteja vaivoja. Mm. yksi kinkkinen viisaudenhammas on aiheuttanut tällä viikolla päänvaivaa; karioitunut kruunu mureni heebelöidessä ja lopulta hampaan juuri ei tulehtuneena millään puutunut (kuvan viisuri ei liity tapaukseen). Viisureista sain kimmokkeen tähän blogipostaukseen hammasongelmien evolutiivisesta taustasta, ja aiheen antoi evoluutiosta aina niin innostunut biologi-mieheni.

Evoluutio ja hammassairaudet

Kaikki tuntevat jäämies Ötzin, esikautisen miehen joka eli noin 3300 ea. ja löytyi Tirolin Alpeilta jäätyneenä. Tutkimuksissa on selvinnyt, että Ötzi kärsi valitettavasti huonoista hampaista: häneltä löytyi TT-kuvauksessa seitsemän kariesleesiota, pitkälle edennyttä eroosiota ja parodontiittia. Lisäksi etuhampaan vaurion perusteella Ötzi-parka oli saanut köniinsä. Hän söi jauhettua viljaa, jonka seassa olevat pienet kivet kuluttivat voimakkasti hampaita ja ikeniä. Ötzin lisäksi muinaisilla egyptiläisillä esiintyi samantapaista voimakasta eroosiota. (kuva Ötzin hampaista: livescience.com)

Yksi merkittävin syy karieksen äkilliselle lisääntymiselle ihmisen evoluutiossa oli siirtyminen metsästäjä-keräilijä-kulttuurista maanviljelykseen. Siirtyminen metsästäjä- keräilijakulttuurista maatalouteen toi valtavia etuja: ihmiset asettuivat aloilleen, perustivat sivilisaatioita ja ihmismäärä lähti kasvamaan. Terveydelle ja ehkäpä yksilön onnellisuudelle tästä oli hallaa. Tämä tapahtui noin 10 000 ea. Tästä on siis aikaa alle 15 000 vuotta, mikä on evoluution näkökulmasta pienen pieni aika. Nykyihmisen tarina alkoi jo yli 200 000 vuotta sitten. Hampaiden ja leukojen kehitys on taas vienyt satoja miljoonia vuosia. 

Miljoonien vuosien evoluutiota on kiittäminen: hammas on ihmeellinen. Se on kova, mutta taipuisa. Se on ainoa kovakudos elimistössä, joka läpäisee limakalvon. Se hienontaa ja jauhaa ruuan, miljoonia kertoja elämän aikana. Hammas on myös äärimmäisen tarkkaan hermottunut tuntoelin. Hampaat ovat myös ääntö- ja puheväylän tärkeä osa. Kiille on elimistön kovin materiaali (96% mineralisoitunutta), ja sen järjestäytyneet kiilleprismat tekevät siitä timantinkovan pinnan. Sen alla dentiini (72%) on joustava, ja estää kovaa mutta haurasta kiillettä halkeamasta. Dentiinin pienten kanavien, tubulusten, avulla tunto välittyy hampaan pinnasta hammasytimen hermoon saakka.

Hampaat ovat kehittyneet jauhamaan. Tutkijoiden näkemyksen mukaan jauhaminen on helpottanut nisäkkäiden energiansaantia. Hampaiden muoto on optimoitu jauhamiseen: ylähampaan kuspi puree alahampaan fossaan, se on ikään kuin pieni mortteli. Hampaat ovat tiivisti toisiaan vasten ja saavat toisistaan tukea jauhamiseen. Ihmisen leuoissa on purentavoimaa jopa 120 kg (1300N). Monet kalat pystyvät aina uudestaan kasvattamaan uuden hampaan menetetyn tilalle, mutta ihmisellä on vain kahdet hampaat. Tutkijat epäilevät syyksi sitä, että hampaan muodon kehitys on niin hienostunutta ja tarkkaa. Ameloblastit tuottavat tärkeän kovan kiilleprismarakenteen, mutta kyky tuottaa uutta kiillettä vaurioituneen tilalle häviää valmiissa hampaassa.

Kulttuurin ja ruokavalion muutoksen vuoksi hampaat reikiintyvät, ahtautuvat ja viisurit eivät mahdu puhkeamaan suuhun. 

Nykyihmisen ruoka on evoluution kannalta liian pehmeää ja hiilihydraattipitoista. Ihminen ei ole ennen hoitanut hampaitaan samalla tavalla kuin nykyihminen, mutta silti esi-isät eivät olleet hampaattomia. Suun bakteerikanta muuttuu sokeripitoisen ruuan myötä: normaaliflooran tasapaino häiriintyy ja kariogeeniset laktobasillit ja Str. Mutans viihtyvät. Maanviljelys toi mukanaan hiilihydraattipitoisen ruokavalion: vehnää, riisiä ja maissia. Eräässä tutkimuksessa maanviljely lisäsi reikiintymistä kuusinkertaiseksi. Toisaalta paljon hunajaa käyttäneillä metsästäjä- keräilijöillä nähtiin myös muita yleisemmin reikiä. Teollisesta vallankumouksesta kiihtyi myös ruuan vallankumous. 1800-luvun jälkeen sokerit ja prosessoitu , pehmeä ruoka, ovat tulleet kaikkien saataville, mikä on edesauttanut karieksen räjähdysmäistä yleistymistä.

Viisurit mahtuvat vain harvalla suuhun, ja jos mahtuvat, ne useimmiten reikiintyvät tai niihin tulee parodontiittia. Viisaudenhampaiden poisto on lähes siirtymäriitti aikuisuuteen. 67% suomalaisista on ainakin yksi viisaudenhammas poistettu ennen 32-vuoden ikää. Toisilla potilalla viisurit puuttuvatkin kokonaan, johon joskus vitsailen heidän olevan evoluutiossa edellä. Joillan taas on kasien perässä vielä ysit. Suurimmalla osalla potilaista on järkevää poistaa viisaudenhampaat ennemmin kuin myöhemmin: nuorena poisto ja paraneminen käy helpommin. Vaikka viisurit suuhun mahtuisivat, on niiden puhdistaminen monelle lähes mahdotonta, mistä seuraa reikiintyminen tai parodontiitti ennemmin tai myöhemmin.

Oikomista saa merkittävä osa lapsista (10- 20 % lapsista). Monia aikuisia häiritsevä yleinen esteettinen ongelma on  alaetualueen ahtautuminen. 90 %:lla ihmisistä on jonkin asteista hampaiden ahtautumista ja purentavirhettä. Oikomishoidossa käytetään leukojen kasvua kiihdyttäviä kojeita: mm. aktivaattoria ja palatinaali/ linguaalikaarta. Se on taistelua vallitsevaa ympäristöämme vastaan, mutta useimmiten tehokasta sellaista.

 1920-luvun Australiassa amerikkalainen oikoja Raymond Begg tutki aboriginaalien hampaita. Hän huomasi hämmästyksekseen, ettei alkuperäisväestöllä ollut ahtautta, viisaudenhampaat mahtuivat suuhun, ei ollut kariesta tai parodontiittia. Heidän hampaansa olivat hyvin pitkälle kuluneet, mikä toi tilaa hammaskaarelle. Oikomishoidossa poistetaan usein "neloset", ensimmäiset premolaarit. Tästä on kiittäminen Beggin tutkimuksia, sillä sitä ennen oli ennenkuulumatonta poistaa terveitä hampaita ahtauden vuoksi. Begg jopa esitti purkkaa, joka olisi sisältänyt hankaavia aineksia ja oikomishoidolta olisi vältytty. 

Kulumisen sijaan kuitenkin merkittävin syy tilan puuttelle ja sen aiheuttamille ongelmille on, että euat eivät kehity riittävästi pehmeän pureskelusta. Lasten laulussa: "popsi popsi porkkanaa" on vissi perä. Riittävän kovan ruuan pureskelu ja puremalihasten aktivointi kiihdyttää leukojen kasvua. Hauska esimerkki tästä on esim. jääkiekkoilija Teemu Selänteen leuka, joka vuosien saatossa on vain kasvanut (ehkä muutakin kuin porkkanaa syöneenä). 

Kuvat mtv.fi ja terve.fi

Ensimmäisen kerran tätä yhteyttä esitti jo Charles Darwin, mutta tämän teorioan pystyi ensimmäisenä osoittamaan amerikkalainen antropologi Robert Corruccini. Hän tutki ihmisten jäännöksiä mm. Intiassa ennen ja jälkeen ruokavalion muutoksen. Lisäksi hän teki kokeita apinoilla, missä toiset apinat saivat kovaa ravintoa ja toiset pehmeämpää. Pehmän ruokavalion apinoilla oli pienempi leuka ja impaktoituneita hampaita. On epäilty, että obstruktiivisen uniapnean lisääntymisen taustalla voi olla sama evolutiivinen syy : nielu jää ahtaaksi, kun leuan ja keskikasvojen kasvu jää jälkeen pehmeän ruokavalion myötä. 

Takaisin metsästäjä- keräilijöiksi emme ole menossa, mutta evoluutiolla kestää vielä tovi ennen kuin leuat ovat sopeutuneet tähän elämäntyyliin. Siihen saakka meitä hammaslääkäreitä tarvitaan.

Lähde: Scientific American: Why We Have So Many Problems With Our Teeth. 

(Prof. Peter S. Ungar)